Hunajaa vai raakahunajaa?

Tiesitkö, että sanoja, kuten aito, lisäaineeton, 100 % luonnontuote, GMO-vapaa ja raakahunaja, ei saa kirjoittaa hunajapurkin etikettiin?

EU:n hunaja-asetuksen mukaan kuluttajalle ei saa antaa vaikutelmaa, että hunajalla on erityispiirteitä, jotka eivät tosiasiassa ole erityisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa hieman nurinkurisesti sitä, että koska hunaja on jo kaikkea edellä mainittua, ei kyseisiä ominaisuuksia saa erikseen mainita purkin kyljessä.

Valitettavasti, vaikka kyseessä on koko EU-alueen kattava hunaja-asetus, se tuntuu pilkulleen kiinnostavan vain meitä suomalaisia hunajantuottajia. Siksi etenkin sanaparia raw honey näkee ulkomaista hunajaa sisältävien purkkien kyljissä, mutta kotimaista laatuhunajaa harvoin myydään raakahunajana.

Raakahunajan alkuperä

Raakahunaja-termi on rantautunut Suomeen alunperin Yhdysvalloista, jossa hunajan pastörointi on hyvin tavallista. Koska kuumentamattomalle hunajalle oli yhä myös kysyntää, haluttiin tälle luonnollisemmalle vaihtoehdolle oma kutsumanimi. Kuumentamatonta hunajaa alettiin kutsua nimellä raw honey, raakahunaja.

Raakahunaja noudattaa yleensä suunnilleen samoja kriteerejä kuin raakaravinto eli "elävä ravinto". Mitään virallista määritelmää raakahunajalle ei ole, sillä kriteerit vaihtelevat sen mukaan keneltä kysytään ja missä maassa ollaan. Yleisesti raakahunajalla tarkoitetaan hunajaa, jota ei ole missään vaiheessa lämpökäsitelty korkeissa lämpötiloissa tai suodatettu voimakkaasti.

Suosi suomalaista

Suomessa hunajaa ei ole lähtökohtaisesti tapana kuumentaa. Isommat hunajapakkaamot saattavat hetkellisesti lämmittää hunajaa, jotta se saadaan varastotankeista pakattua purkkeihin, mutta tässäkin prosessissa tavoitteena on säilyttää hunajan luontaiset ominaisuudet.

Välihuomio: Kauppojen hunajahyllyiltä löytyy myös kuumennettua ja koneellisesti suodatettua hunajaa, mutta tästä on oltava maininta pakkauksessa. Kun hunajaa kuumennetaan, suodatetaan tai kun siihen lisätään muita aineksia, siitä tulee hunajavalmiste.

Mistä sen sitten tietää miten hunajaa on käsitelty ennen purkittamista? Varminta on kysyä suoraan pakkaajalta itseltään, suomalaista hunajaa ostaessasi löydät yhteystiedot suoraan purkin kyljestä.

Entä miten Metsätuvan hunaja päätyy pesistä purkkiin ja miten siitä saadaan pysyvästi voimaisen pehmeää?

Voimaisen hunajan matka pesästä purkkiin

Syksyllä, kun olemme hakeneet viimeisetkin hunajalaatikot pois pesiltä ja aloittaneet mehiläisten talviruokinnan, on aika aloittaa linkous. Tämä vuoden työläin operaatio vaatii huolellista valmistautumista, sillä tavoitteena on purkittaa mahdollisimman hyvälaatuista hunajaa!

Linkoustila, linko, siivilät, saavit ja kaikki muut tarvittavat välineet on hyvissä ajoin pesty ja huolellisesti kuivatettu. On tärkeää, että hunajaan ei pääse ympäristöstä kosteutta, sillä mitä kuivempana hunaja päätyy purkkiin, sitä paremmin se säilyy. Hunajan kosteusprosentti tarkistetaan siihen tarkoitetulla mittarilla sekä ennen linkousvaihetta, että ennen purkitusta.

Kun kaikki on valmista, linkous voi alkaa.

Lingosta siivilän kautta saaveihin

Ennen linkoon asettelemista hunajakakkujen vahakannet viilletään auki, jotta hunaja pääsee valumaan ulos kennoista. Kun lingon kaikissa kuudessa korissa on yksi hunajakakku, se käynnistetään. Lingon alaosassa olevasta hanasta alkaa pian hiljalleen valua hunajaa kohti ämpärin päällä olevaa metallisiivilää.

Hunaja saa vapaasti valua omaan tahtiinsa siivilän läpi ämpäriin, siivilän verkkoon jäävät isoimmat vahamurut ja muut mahdolliset pienet roskat. Kun ämpäri alkaa täyttyä, laitetaan sen tilalle uusi ämpäri ja täyteen tullut kaadetaan isoon kannelliseen hunajasaaviin.

Kun laatikkopinojen kaikki hunajakakut on lopulta lingottu ja viimeisetkin hunajat valutettu saaveihin, on selkeytyksen vuoro. Hunajaa täynnä olevat saavit oleskelevat nyt pari päivää huoneenlämmössä, jotta hunajassa olevat ilmakuplat ja siivilän läpi mahtuneet pienet vahamurut ehtivät nousta pintaan.

Pintahunaja vahamuruineen otetaan talteen erilliseen astiaan asettamalla leivinpaperi vasten hunajan pintaa. Kun paperi nostetaan pois saavista, sen mukana nousee myös suurin osa vahamuruista. Tämä toistetaan muutamaan kertaan, jotta saavissa olevaan hunajaan jäisi mahdollisimman vähän vahamuruja. Pinnalta pois kerätty hunaja menee yleensä aina tarhurin omaan käyttöön.

Omapäisestä pysyvästi pehmeäksi

Hunajan luontaisiin ominaisuuksiin kuuluu kiteytyminen. Kiteytymisnopeutta ja lopputuloksen pehmeyttä, karkeutta tai kovuutta on kuitenkin yleensä mahdoton ennustaa. Kaikki riippuu siitä mistä kasveista hunaja on kerätty ja tähän vaikuttaa lähialueen kukintojen lisäksi myös kesän lämpötilat ja sademäärät.

Koska mehiläisemme asuvat monipuolisen kasviston ympäröimänä, on heidän keräämänsä hunaja niin kutsuttua monikukkahunajaa. Jos tällaisen hunajan antaa kiteytyä ominpäin, siitä tulee yleensä lopulta isokiteisen karkeaa. Koska asiakkaamme pitävät pehmeänä pysyvästä ja helposti lusikoitavasta hunajasta, annamme sille kiteytymismallin ympin avulla.

Ymppi = hunajaa + hunajaa

Hunajan kiteyttäminen pehmeäksi on mahdollista suorittaa kolmella eri tavalla. Hunajan kidemalli voidaan rikkoa mekaanisesti vaivaamalla, sen voidaan antaa itse muodostaa kidemallinsa samalla hunajaa rauhallisesti sekoittaen tai sille voidaan antaa kidemalli edellisvuotisen pehmeän hunajan avulla.

Vaihtoehdot kaksi ja kolme ovat yleensä ne, joita pientarhaajat käyttävät. Me käytämme tapaa numero kolme, eli annamme vastalingotulle hunajalle kidemallin toissasyksynä purkitetun hunajan avulla. Tätä kutsutaan ymppäämiseksi ja se on varma tapa saada aikaan pehmeänä pysyvää, hienokiteistä hunajaa.

Ymppi valmistetaan valuttamalla parin purkillisen verran vastalingottua hunajaa erilliseen astiaan. Samaan astiaan lisätään purkillinen samettisen pehmeää, edellisestä sadosta säästettyä oman tarhan hunajaa. Hunajat sekoitetaan huolellisesti toisiinsa pullavatkaimella, jonka jälkeen astia peitetään kelmulla ja laitetaan jääkaappiin tekeytymään. Ymppiä sekoitetaan parin päivän ajan, jonka jälkeen se on valmis tositoimiin.

Helmiäishohdetta näkyvissä

Nyt, kun juokseva hunaja on alkanut ottaa mallia pehmeän hunajan kidemallista, on aika jakaa ymppi saaveihin. Ensin jokaisesta saavista otetaan omiin astioihinsa noin kilon verran juoksevaa hunajaa ja ymppi jaetaan niihin tasan. Juoksevat hunajat ymppeineen sekoitetaan ja kaadetaan lopuksi kukin takaisin omaan saaviinsa.

Saavit nostellaan viilennettyyn huoneeseen ja jokaisen saavin sisältö sekoitetaan huolellisesti hunajamelan avulla. Sekoitus tehdään rauhallisesti käsivoimin ja jokaista saavia käydään melomassa pari kertaa päivässä, parin kolmen päivän ajan.

Kun hunajassa alkaa sekoitellessa näkyä helmiäishohdetta, on se valmis purkitettavaksi. Saavit tuodaan purkituksen ajaksi huoneenlämpöön, lähinnä mukavuussyistä. Purkitetut hunajat viedään kuitenkin jo saman päivän aikana takaisin viileään. Viileä lämpötila on lopputuloksen kannalta tärkeä, sillä mitä nopeammin ja mitä enemmän kiteitä ehtii muodostua, sitä pienemmiksi ne jäävät. 

Purkit saavat olla viileässä muutamasta päivästä viikkoon, jonka aikana hunaja kiteytyy lopulliseen muotoonsa, voimaisen pehmeäksi. Samalla purkkien sisäpintaan kehittyy kauniita hunajakuuran muodostamia kuvioita.