Mehiläissanastoa

Lista, jolta löydät lyhyesti kerrottuna käyttämämme mehiläissanaston selitykset.

Alalla käytettävää erikoissanastoa on olemassa paljon enemmän, mutta jotta tämä lista pysyisi jonkinlaisessa ruodussa, olemme koonneet sille vain Metsätuvan hunajan omilta sivuilta löytyvää erikoissanastoa.

emo = Mehiläiskuningatar, pesän tärkein ja kookkain mehiläinen.

jaoke ja jaokkeen teko = Toimenpide, jossa pesän kehät ja mehiläiset jaetaan kahteen tai useampaan osaan. Jaokkeet, ja toisinaan myös alkuperäinen pesä, saavat itselleen uuden emon. Jaokkeita tehdään silloin, kun halutaan lisätä pesien määrää.

kakkupihdit = Työkalu, jolla on helppo nostaa pesäosastossa olevia kehiä tarhurin nähtäville. Linkouksen yhteydessä kakkupihdeillä nostellaan täysiä hunajakehiä kuorintatelineeseen. Hunajakehiä kutsutaan usein myös hunajakakuiksi.

kehä (sikiö-, hunaja-, tai siitepöly-) = Yleensä puusta tehty suorakaiteen muotoinen kehikko, jonka keskelle mehiläiset rakentavat kennoston. Kehiä on yleensä kymmenen kappaletta yhdessä pesäosastossa ja ne sisältävät sijainnista riippuen munintaa ja sikiöitä, siitepölyä, mettä tai vahakannella peitettyä hunajaa.

kevytpesä = Pesä, jonka katto, pesäosastot ja pohja on valmistettu kestävästä styroksista. Säästää tarhurin selkää ja eristää hyvin sekä kesän helteillä, että talven pakkasilla. Vaatii talvisin suojaverkon ympärilleen tikkojen varalta.

kuhnuri = Urosmehiläinen, jonka ainoa tehtävä on paritella häälennolle lähteneen nuoren emon kanssa. Suurin osa kuhnureista ei koskaan pääse täyttämään tehtäväänsä. Toisin kuin naarasmehiläisillä ja emolla, kuhnureilla ei ole lainkaan pistintä.

kuhnurikehä = Tavallinen sikiökehä, josta on puukolla leikattu pois puolet kennostosta. Mehiläiset rakentavat tyhjään tilaan hieman isompia, kuhnurintoukille sopivia kennoja ja emo munii niihin kuhnureita. Kun kennot on peitetty vahakannella, tarhuri leikkaa kennoston irti. Koska varroapunkit piiloutuvat mielellään juuri näihin kennoihin lisääntymään, saadaan punkkien määrää näin vähennettyä myös satokauden aikana.

lentolauta = Noin pesän levyinen puinen levy, jolle lennolta kotiin palaavat mehiläiset voivat laskeutua. Käytetään yleensä keväisin laskeutumisalustana lentoaukon edessä ja talvisin pesän seinää vasten nostettuna lentoaukon suojana. Kesäksi lentolauta poistetaan, jotta muurahaiset eivät marssi jonossa sitä pitkin lentoaukosta sisään.

lentoaukko = Pesän alaosassa oleva leveä aukko. Lentoaukkoa voidaan tarvittaessa pienentää lentokiilalla, jotta esimerkiksi pienemmän jaokkeen on helpompi puolustaa pesäänsä. Talveksi lentoaukon eteen laitetaan hiirieste, jossa on useita pienempiä, mehiläisen, muttei hiiren mentäviä oviaukkoja.

mehiläisrotu = Suomessa kasvatetaan pääasiassa neljää erilaista hunajamehiläisrotua: krainilaisia, italialaisia, buckfasteja ja pohjolan tummaa mehiläistä. Meidän pesissämme asuu italialaisia, sillä samalla lentoalueella naapurissa tarhattiin jo valmiiksi samaa rotua. Rotujen sekoittumista vältellään siksi, että sekarotuiset saattavat olla herkemmin parveilevia ja hoitajalleen aggressiivisempia.

muninta = Emon tehtävä on munia runsaasti, jotta pesässä on riittävästi työläismehiläisiä varmistamassa pesän hyvinvoinnin. Tuore, tasaisesti munittu kennosto kertoo tarhurille emon olemassaolosta, vaikka itse emo ei kyseisellä pesäkäynnillä osuisi silmään.

pakolevy = Puinen levy, jossa on keskellä isohko reikä ja sen alapuolella muovista valmistettu mehiläispako. Laitetaan loppukesästä täyden hunajalaatikon alle. Mehiläiset kulkevat levyn reiästä ja paon käytävien kautta alempiin kerroksiin, mutta paon pienien kulkuaukkojen ansiosta ne eivät osaa heti kulkea takaisin samaa reittiä. Pakoa pidetään paikallaan yleensä vain pari päivää, sillä jos se jätetään paikalleen liian pitkäksi aikaa, mehiläiset oppivat lopulta kulkemaan siitä myös väärään suuntaan.

parvi = Mehiläiset lisääntyvät parveilemalla. Vanha emo munii mehiläisten rakentamiin emokennoihin, jonka jälkeen se juoksutetaan mehiläisten toimesta lentokuntoon. Vanha emo lähtee parven mukana etsimään uutta pesäpaikkaa. Parveilun ehkäiseminen on mehiläishoitajan tärkeimpiä tehtäviä, sillä tarhamehiläiset eivät selviä Suomen luonnossa. Emon perimällä on suuri merkitys sen suhteen kuinka kuumeisesti pesä haluaa kesän aikana parveilla.

pesäkäynti = Hoitotoimenpide, jonka aikana pesän sikiöosaston kehät katsotaan läpi. Tämä tehdään keväästä syksyyn noin 7-9 päivän välein, jotta mahdolliseen parveiluaikomukseen, lisätilan puutteeseen tai emottomuuteen ehditään reagoida ajoissa.

pesälaatikko tai pesäosasto = Laatikko, jonka sisällä on yleensä 10 kehää ja joka on valmistettu puusta, styroksista tai näiden yhdistelmästä. Osastoja voi pinota päällekkäin niin monta, kuin tarhuri jaksaa nostaa. Alempana olevat osastot sisältävät yleensä sikiö- ja siitepölykehiä, ylempänä olevat osastot hunajakehiä. Suomessa suosituimmat laatikkokoot ovat farrar ja langstroth.

puhdistuslento = Mehiläiset pidättävät tarpeitaan koko talven ajan. Kun keväällä koittaa ensimmäinen riittävän lämmin ja tyyni päivä, lähtevät mehiläiset puhdistuslennolle eli tyhjentämään suolensa. On tärkeää, että pesää ei häiritä keväällä ennen puhdistuslentoa, jotta mehiläisille ei tule kakkavahinko pesän sisäpuolelle.

punkkitorjunta = Varroapunkki on mehiläisten ulkoloinen ja mehiläishoitajan sitkein arkkivihollinen. Punkkia torjutaan kesäisin poistamalla pesästä kuhnurikennostoja, joissa punkit mieluiten lisääntyvät. Sadonkorjuun jälkeen syksyllä punkkia torjutaan luonnonhappojen, kuten muurahaishapon, tymolin ja oksaalihapon avulla. Jos punkkitorjuntaa ei tehdä lainkaan, pesä kuolee lopulta punkkien aiheuttamiin virustauteihin.

ruokintalaatikko = Ruokintalaatikoita ja -tapoja on olemassa montaa erilaista. Me käytämme Honey Paw -merkkistä styroksista tehtyä laatikkoa, jossa liuos pysyy pidempään lämpimänä ja johon mahtuu kerrallaan ämpärillinen talviruokaa.

sulkuristikko tai sulkuri = Metallista tai muovista valmistettu ritilä, jonka läpi emo ei mahdu kulkemaan. Sulkurilla voidaan varmistua siitä, että emo pysyy sikiöosastoissa, eikä eksy munimaan hunajaosastoihin. Emo on myös tarvittaessa helpompi löytää, kun tiedetään sen majailevan pesän alimmissa laatikoissa. Sulkurin käyttö aloitetaan alkukesästä pesän laatikkomäärän lisääntyessä ja se poistetaan syksyllä kun ruokinta aloitetaan.

talvimehiläinen = Elokuussa emo aloittaa talvimehiläisten muninnan. Kun talvimehiläiset kehittyvät aikuisiksi, ei luonnosta enää löydy kerättävää. Niinpä niiden ensimmäisiin tehtäviin kuuluu talviruuan pakkaaminen kennoihin. Sen jälkeen niiden tarkoitus on pitää emo ja toisensa lämpimänä kevääseen saakka. Keväällä ne hakevat pesään siitepölyä ja mettä, joiden avulla ne kasvattavat ensimmäiset tulevan kesän kesämehiläiset.

talvipallo = Toisin kuin monet muut hyönteiset, mehiläiset eivät horrosta talvella. Horrostamisen sijaan ne pitävät toisiaan lämpimänä muodostamalla yhdessä lämpötilan mukaan kokoaan vaihtelevan pallon. Talven aikana pallo liikkuu pesässä hitaasti alhaalta ylöspäin, samalla syöden syksyllä kennoihin pakkaamansa talviruuan.

talviruokinta = Kun pesiltä haetaan syksyllä viimeiset hunajaosastot linkoukseen, aloitetaan samalla mehiläisten talviruokinta. Pesään jää aina jonkin verran myös hunajaa, mutta Suomessa on pitkä talvi ja mehiläiset tarvitsevat energiaa siitä selvitäkseen. Talviruoka valmistetaan vedestä ja sokerista, jonka mehiläiset imevät ruokintalaatikosta ja pakkaavat itse kennoihin. Puhdas sokeri ei täytä mehiläisten suolta samalla tavalla kuin hunaja, joten mehiläisten on helpompi odottaa kevään puhdistuslentoa.

tikkaverkko = Pesän päälle ja ympärille talveksi aseteltava metalliverkko, joka estää tikkoja nakuttamasta kevytpesien kylkiin reikiä pitkin talvea.