Mehiläisten kevät, kesä, syksy ja talvi

Kevät - Puhdistuslentoa, pajun kukintaa ja pohjien vaihtoa

Helmi-maaliskuun taitteessa pesien kattojen päällä on täällä Pirkanmaan korkeuksilla vielä paksu lumikerros. Pesän sisällä, mehiläisten muodostaman talvipallon lämmössä, alkaa kuitenkin jo tapahtua. Siellä emo ryhtyy munimaan vuoden ensimmäisiä mehiläisiä, jotta kevään koittaessa pesä on valmiina siitepölyn meden ja veden hakuun.

Kun maalis-huhtikuussa koetaan kevään ensimmäinen lämmin ja tyyni päivä, on puhdistuslennon aika. Koko talven pidätelleet mehiläiset pääsevät viimein pilkuttamaan hangen kellanruskeilla laikuilla ja pötkylöillä.

Puhdistuslennosta alkavat myös mehiläishoitajan tekemät säännölliset pesäkäynnit. Ensimmäisenä katsotaan ovatko emot päässeet hyvään munintavauhtiin ja onko pesillä riittävästi talviruokaa jäljellä takatalven varalta. Samalla jokaisen pesän pohja vaihdetaan puhtaaseen, jotta vuoden pesien alla olleet pohjat saadaan pesuun.

Kelien lämmetessä emo alkaa munia entistä ahkerammin ja ravinnon tarve pesässä kasvaa. Pajun merkitystä mehiläisten satokasvina ei voi tässä vaiheessa kevättä liiaksi korostaa. Siitä kerätty mesi ja siitepöly menee kokonaisuudessaan pesän omiin tarpeisiin, pääasiassa uusien mehiläisten kasvatukseen.

Kesä - Kuhnurikehiä ja parveilun ehkäisyä

Mehiläishoitajan tekemät säännölliset pesäkäynnit jatkuvat läpi kesän syksyyn saakka. On pidettävä huoli, että emolla on riittävästi tilaa munia ja mehiläisillä tilaa kerätä siitepölyä ja mettä. Kun luonto tarhan ympärillä puhkeaa kukkaan, pesien päälle aletaan lisäämään hunajaosastoja.

Satokauden aikana pesiin ei voida tehdä varroapunkkitorjuntaa luontaishapoilla, mutta punkkien määrää voidaan vähentää kuhnurikehien avulla. Kuhnurikehä on muutoin samanlainen kuin muut pesässä olevat kehät, mutta siitä on leikattu osa kennostosta kokonaan irti. Mehiläiset rakentavat mielellään näihin kehiin kuhnureille sopivia kennoja.

Mehiläisten ja tarhurin onneksi, varroapunkit pitävät erityisesti näistä kennoista. Kun pesämehiläiset peittävät kuhnuritoukat vahakannella, on aika leikata kuhnurit irti kehästä. Pesässä olevia punkkeja saadaan näin siirrettyä kuhnuritoukkien mukana pois pesästä. Meillä kuhnurintoukat ja niiden kennoissa majailevat punkit päätyvät lopulta tikkojen ja tiaisten poikasten vatsaan.

Vaikka punkkien torjunta on yksi tärkeimmistä hoitotoimenpiteistä, on parveilun ehkäiseminen sitäkin tärkeämpää. Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä, mutta näin pohjoisessa kotieläimiksi luokitellut tarhamehiläiset eivät selviä luonnossa omin avuin. Vaikka parvi löytäisikin jostain kelvollisen pesäpaikan, koituu varroapunkki viimeistään parissa vuodessa sen kohtaloksi. Myös naapurisovun vuoksi on parempi, että mehiläisparvia ei kukaan ainakaan tahallaan karkuuta.

Helpoin tapa ehkäistä parveilua on hankkia hyvä emo hyvältä kasvattajalta. Kasvatettujen emojen jälkeläisten parveiluaikomukset on yleensä helpompi saada asioihin. Kaikilla pesillä parveilu ei edes käväise mielessä, niille riittää kun pesässä on koko kesän ajan riittävästi keruu- ja munintatilaa.

Syksy - Pakoja, talviruokaa ja punkkitorjuntaa

Loppukesästä pesät alkavat valmistautua syksyn tuloon, mikä näkyy pesien edustalla kuhnureiden häätönä. Ne raahataan ulos pesästä muiden mehiläisten toimesta, sillä ne eivät ole enää yhdyskunnalle hyödyksi.

Samoihin aikoihin mehiläishoitaja alkaa valmistella pesiä sadonkorjuuseen. Me käytämme tässä apuna mehiläispakolevyjä, jotka ohjaavat mehiläiset kulkemaan vain yhteen suuntaan, ylälaatikoista alempiin. Paot saavat olla paikallaan päivän tai pari, jonka jälkeen ne siirretään pesätornissa seuraavien laatikoiden alle. Pois kerättäviin hunajalaatikoihin jääneet muutamat mehiläiset puhalletaan puhaltimella pesiensä eteen.

Hunajalaatikot viedään puhtaaseen, huoneenlämpöiseen tilaan odottamaan linkousta. Pakoja siirretään ja hunajalaatikoita haetaan parin päivän välein, kunnes jäljellä on viimeiset, sikiöosastojen päällä olevat hunajalaatikot. Kun on aika hakea viimeisetkin laatikot pois, otetaan pesille mukaan ensimmäiset ämpärilliset talviruokaa.

Mehiläisille jää alimpiin laatikoihin aina jonkin verran hunajaa, mutta se ei riitä koko talveksi. Kun paot, hunajalaatikot ja sulkuristikot on kerätty pesien päältä pois, laitetaan päällimmäiseksi ruokintalaatikko. Siihen kaadetaan sokeriliuosta, jonka mehiläiset pakkaavat kennoihin talviruuakseen.

Mutta miksi mehiläisille annetaan talveksi sokeriliuosta? Eikö niitä voisi talveuttaa hunajalla?

Hunajan vaihtaminen sokeriin kuulostaa monesta ensikuulemalta epäreilulta, mutta se tehdään hyvästä syystä. Suomessa on pitkä talvi, jonka aikana mehiläiset eivät pääse käymään tarpeillaan. Hunajassa on enemmän suolta täyttäviä aineksia kuin puhtaassa sokerissa ja mehiläisille saattaa tulla hätä ennen puhdistuslentokelejä. Joidenkin kasvien mesi myös kiteytyy niin nopeasti kennoihin, että mehiläiset eivät pysty käyttämään sitä talviravinnokseen.

Jos haluaisi talveuttaa mehiläiset hunajalla, olisi oltava varma siitä, että pesään jätetty hunaja sopii talviruuaksi. Sokeriruokinnalla pesä selviää Suomen talvesta todennäköisemmin hyväkuntoisena kevääseen.

Kun kaikki hunajalaatikot on kerätty pesiltä ja talviruokinta on hyvällä alulla, on aika suorittaa varroapunkin syystorjunnat. Se tehdään luonnohappojen, kuten muurahaishapon tai tymolin avulla. Näitä käytetään vuorovuosin, jotta punkit eivät kehittäisi happoja vastaan resistenssiä.

Syksyn kylmetessä on aika laittaa pesät talviteloille. Kun mehiläiset ovat varastoineet riittävät määrät talviruokaa, ruokintalaatikot haetaan pois. Lentolauta laitetaan nojaamaan pesää vasten lentoaukon eteen ja lopuksi, koska käytämme kevytpesiä, koko komeus suojataan tikkaverkolla.

Talvi - Vielä viimeinen punkkitorjunta

Itsenäisyyspäivän paikkeilla pesillä käydään vielä viimeisen kerran. Kaikki talvimehiläiset ovat kuoriutuneet ja emo on lopettanut muninnan talveksi. Nyt varroapunkeilla ei ole pesässä enää piilo- tai lisääntymispaikkoja ja on aika suorittaa vuoden viimeinen punkkitorjunta. Tämä koko hoitojakson tärkein punkkitorjunta tehdään oksaalihapolla. Hapotuksen jälkeen pesä jätetään talvehtimaan rauhassa.

Mehiläiset eivät horrosta kuten monet muut hyönteiset, vaan ne muodostavat yhdessä tiiviin talvipallon, jota ne pitävät lämpimänä siipiään liikuttamalla. Talven edetessä pallo liikkuu pesässä hitaasti alhaalta ylös, syöden samalla talviruokavarastoja.

Mehiläishoitajalla talvi menee kalustoa huoltaessa, hunajaa maistellessa ja kesää muistellessa.