Mistä väärennetyn hunajan tunnistaa?

Hunaja on oliiviöljyn jälkeen maailman toisiksi väärennetyin elintarvike. Väärentämiseen käytetään erilaisia, juuri väärentämistarkoitukseen kehitettyjä sokerisiirappeja ja väriaineita.

Hunajaväärennökset nousevat uutisaiheeksi edelleen harmillisen harvoin, ottaen huomioon ongelman laajuuden ja taloudellisen merkityksen mehiläishoitoalalle. Asiaa ei lainkaan auta se, että viranomaiset ovat tienneet EU:n ulkopuolelta tulevan hunajan laajamittaisesta väärentämisestä jo pitkään, puuttumatta siihen tarvittavalla tarmolla. 

Aiheen esiin nostaminen tuntuu yhä olevan hunajanystävien vastuulla ja siispä päätimme kantaa oman kortemme tähän kekoon. Tämän, toistaiseksi pisimmän blogipostauksemme luettuasi tiedät, miten paremmin välttää hunajahuijauksia ja miksi väärentäjät jäävät tulevaisuudessa nuolemaan näppejään.

EU tutki, mutta hutkinta jäi vähemmälle

EU:n viranomaisten koordinoimassa "From the Hives"-tutkimuksessa testattiin vuosina 2021-2022 yhteensä 320 Eurooppaan sen ulkopuolelta tuotua hunajanäytettä. Näytteistä jopa 46 % oli epäilyttäviä, eli ne saattavat olla väärennettyjä tai niiden alkuperätiedot ovat virheellisiä. Viranomaiset havaitsivat jatkotutkimuksissaan myös, että jotkut tuottajat muuttivat sekoituksia sen jälkeen, kun näyte oli ensin läpäissyt laboratorioanalyysin.

Väärennösbisnes porskuttaa läpi testien

Nykyisellään käytössä olevat, viralliset laboratoriomenetelmät kuulostavat äkkiseltään päteviltä. Jo aiemmin mainitulla NMR-testillä tutkitkaan hunajanäytteen kemiallista sormenjälkeä. Sen avulla voidaan tehdä päätelmiä hunajaan mahdollisesti lisätyistä sokereista, kasvien alkuperästä ja näytteen maantieteellisestä alkuperästä.

NMR-testin tukena käytetään mikroskopiaan perustuvaa siitepölytutkimusta ja isotooppianalyysilla pyritään selvittämään onko hunajaan lisätty esimerkiksi maissista, riisistä tai vehnästä peräisin olevaa sokeria. Nestekromatografiaan ja korkean resoluution massaspektrometriaan (LC-HRMS) perustuvilla menetelmillä voidaan selvittää, sisältääkö hunaja esimerkiksi sokerijuurikkaasta peräisin olevia sokereita.

Viranomaiset ja monet jälleenmyyjät ovat luottaneet testitulosten paikkansapitävyyteen. Valitettavasti on käynyt selväksi, että väärentäjät ovat jo pitkään olleet askeleen edellä, eikä virallisten testausmenetelmien huijaaminen ole heille mikään ongelma.

Ensimmäistä kertaa DNA-analyysi apuun

Euroopan ammattimehiläistarhaajien liitto (EPBA) organisoi kesällä 2024 oman tutkimuksensa Euroopassa myytävistä hunajista. Tutkinta erosi edellisistä siten, että nyt käytössä oli hunajapiireissä uusi tapa tutkia näytteitä. Yksittäisten hunajan sisältämien ainesosien sijaan näyteitä verrattiin aidon hunajan DNA:n kokonaiskuvaan.

Kerätyistä näytteistä paljastuneet tulokset vahvistivat valitettavasti sen, että väärentäminen jatkuu edelleen ja väärennetyt tuotteet päätyvät yhä kauppojen hyllyille. Samalla vahvistui epäilys siitä, että väärentäjät huijaavat rutiininomaisesti käytössä olevia virallisia laboratoriotestejä.

Huolestuttavia tuloksia Euroopasta

EPBAn tutkimusta varten kerättiin näytteitä ympäri Eurooppaa. Viron ammattimehiläishoitajayhdistys keräsi kauppojen hyllyiltä 55 purkkia hunajaa. Näytteistä 30 % todettiin epätyypillisiksi, eli ne olivat todennäköisesti väärennettyjä.

Saksalaiset mehiläishoitajat keräsivät saksalaisista ruokakaupoista yhteensä 29 hunajaksi nimikoitua purkkia. Verrokiksi he hakivat yhden purkin suoraan mehiläistarhaajalta. Tulokset olivat shokeeraavia; jopa 80 % näytteistä todettiin epäilyttäviksi, eli ne eivät läpäisseet DNA-analyysia.

Saksan tulos ei ollut edes pahimmasta päästä. Iso-Britanniasta tutkimuksiin lähti 30 näytettä, joista 5 purkkia oli kontrollinäytteitä, eli varmasti aitoa hunajaa. Viiden kontrollinäytteen lisäksi vain yksi näyte läpäisi testin. Loput 24 kappaletta, eli jopa 96 % tutkituista näytteistä todettiin väärennöksiksi. Itävallasta lähti samanlainen setti matkaan, eli 5 aidoksi hunajaksi tiedettyä kontrollinäytettä ja 25 kaupoista kerättyä näytettä. Yksikään kaupoista kerätyistä näytteistä ei läpäissyt DNA-analyysia, väärennösprosentti oli siis täydet 100.

Suosi suomalaista, syöt sitä mitä ostit

Suomessa myytävät hunajat eivät suinkaan jääneet DNA-tutkimuksen ulkopuolelle. Kotimaisista ruokakaupoista samaan DNA-laboratorioon lähti yhteensä 56 näytettä, joista 17 purkkia oli suomalaista hunajaa. Yhteensä 21 näytettä läpäisi DNA-analyysin, mutta loput 35 näytettä herättivät epäilyt väärennöksistä.

Suomalaisittain hyvä uutinen oli kuitenkin se, että vaikka 62,5 % näytteistä todettiin väärennetyiksi, ei yksikään niistä ollut suomalaista alkuperää. Eli vaikka muualla Euroopassa näyttäisi esiintyvän hunajien laimennus- ja sekoittumisongelmaa, Suomessa suomalaisen hunajan sekaan ei oltu sotkettu sokerisiirappeja.

Kannattaavaa, rikollista liiketoimintaa

Hunajaväärennös toteutetaan yleensä siten, että sokeriruo'osta, maissista tai riisistä valmistetun sokerisiirapin sekaan laitetaan väriaineita ja aromeja. Tavoitteena on valmistaa tuote, joka jäljittelee mahdollisimman tarkasti aidon hunajan makua ja ulkonäköä. Jotta huijaus läpäisee nykyiset viralliset laboratoriotestit, sekoitetaan mukaan aitoa hunajaa.

Tällaista hunajaksi naamioitua sokerisiirappia voidaan tuottaa käytännössä rajattomasti. Kiinnijäämisen riski on häviävän pieni ja rangaistukset hyötyyn nähden olemattomia, vain muutaman tonnin suuruisia sakkorangaistuksia. Tämä on johtanut siihen, että järjestäytynyt rikollisuus on osittain siirtynyt huumekaupasta elintarvikeväärennöksiin.

Rangaistuskäytäntöihin on alettu onneksi miettiä muutoksia, mutta ottaa aikansa, että ne tulevat käytäntöön asti. Taloudellisesti tuntuvat rangaistukset eivät kuitenkaan ole ainoa asia mihin olisi saatava muutos.

Testausten puute ja tulosten epäluotettavuus

Mehiläishoitajia turhauttaa väärennösjupakassa myös se, että tuontihunajia ei juuri aitoustestata. Ruokavirastot keskittyvät testaamaan ensisijaisesti elintarvikkeiden turvallisuutta, eivät niiden aitoutta.

Kun hunaja on laboratoriossa todettu virallisesti käytössä olevilla testeillä syöntikelpoiseksi, eikä väärennöstä ole huomattu, voi "hunajan" myydä ongelmitta aitona eteenpäin. Esimerkiksi Kiinasta voi tilata juuri tähän tarkoitukseen kehitettyä siirappia. Se vastaa sokeriprofiileiltaan ja siitepölylähteiltään riittävän tarkasti aitoa hunajaa, mikä hämää virallisia testimenetelmiä onnistuneesti.

Aito hunaja ei ole halpaa, eikä halpa hunaja ole aitoa

Hunajaa kulutetaan maailmanlaajuisesti enemmän kuin sitä tuotetaan. Ei siis pitäisi olla mahdollista, että aitoa hunajaa joudutaan myymään alle tuotantokustannusten ja alennuksilla.

Epäilyttävän halpojen hintojen tulisi aina soittaa hälytyskelloja hunajahyllyllä! Edullinen hinta saa euroistaan tarkan kuluttajan tarttumaan halvimpaan hunajapurkkiin, mutta todellisuudessa hänet huijattiin juuri maksamaan sen sisällöstä moninkertaisesti. "Hunajapurkin" sisältämää siirappia kun olisi saanut pari hyllyä sivummalta litran pönikässä paljon halvemmalla.

Halvimman "hunajan" ostaja menettää kuitenkin vain joitakin euroja. Mehiläishoidon kannattavuuteen väärennöshunajien alhaiset hinnat vaikuttavat paljon tuhoisammin. Pakkaamoista saatu hinta laskee, sillä ne saavat varastonsa täydennettyä polkuhintaan siirappilitkuilla. Kotimaisen hunajan hintoja kauhistelevat kuluttajat eivät usein tule ajatelleeksi, että hunajantuotannosta aiheutuu kuluja myös mehiläishoitajalle. Monille se on elinkeino, joka työllistää useampia tarhaajia. Jos aidon hunajan rehellinen myynti ei ole taloudellisesti kannattavaa, sitä ei ole järkevää jatkaa.

DNA-analyysilla uskoa tulevaan

Kun Euroopan ammattimehiläistarhaajien liitto (EPBA) lähti selvittämään Euroopassa myytävien hunajien aitoutta, sillä oli käytössään täysin uusi valttikortti: Aidon hunajan DNA-profiili, jonka väärentäminen on käytännössä mahdotonta.

Viron Tartossa sijaitseva Celvia on yksi maailman ensimmäisistä hunajan DNA:ta tutkivista laboratorioista. Itse DNA:n analysointi ei suinkaan ole uusi keksintö. Se on ollut lääketeollisuuden käytössä jo pitkään ja Celvialla sitä on käytetty pääasiassa raskaudenajan geeni- ja alkiotutkimuksissa. Uutta on se, että nyt tekniikka on valjastettu hunajan aitouden todentamiseen.

Aidon hunajan DNA-profiili

Aito hunaja sisältää aina, alkuperämaasta riippumatta, ylle listattuja asioita tietyn määrän ja tietyssä suhteessa toisiinsa. Näytteet eroavat pääasiassa kasvitieteellisten koostumustensa ja muiden organismien osalta, mikä ei merkittävästi muuta itse DNA-profiilia.

Tämä tekee DNA-profiilista käytännössä mahdottoman väärentää. Valitettavasti menetelmä on hunajatutkimusten kannalta niin uusi, että sitä ei ole vielä kelpuutettu viralliseksi tutkimusmenetelmäksi. Auktorisointiin on arvioitu menevän pari kolme vuotta, eli siihen asti viranomaiset valvovat väärennöksiä vanhaan malliin.

Hunajarulettia ruokakaupassa

Jos aidon hunajan tunnistaminen on viranomaisillekin haaste, mistä tavallinen kuluttaja voi tietää mitä hunajaksi väitetty purkki todellisuudessa sisältää?

Varmin tapa on ostaa suomalaista hunajaa, mieluiten suoraan tutulta mehiläistarhaajalta. Jos tietämältäsi mehiläistarhaajalta on päässeet hunajapurkit loppumaan, on toisiksi paras vaihtoehto ostaa kaupasta kotimaista hunajaa. Muista olla tarkkana tuotetietoja lukiessasi! Suomalaisessa hunajapurkissa lukee aina alkuperämaana Suomi, sekä tuottajan yhteystiedot.

Toisin on tuontihunajien kohdalla. Ne saattavat ensivilkaisulla vaikuttaa kotimaisilta, mutta niistä puuttuu tarkka tieto maasta, josta hunaja on kerätty. Selväsanaisesti kerrotun alkuperämaan sijaan hunajan kerrotaan tulevan "EU:n alueelta ja EU:n ulkopuolisista maista". Kärjistettynä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että purkin sisällöstä 20 % on itävaltalaista ja 80 % kiinalaista "hunajaa".

On ristiriitaista, että hunajan ollessa kotoisin yhdestä maasta, on kyseinen maa aina kerrottava. Mutta kun purkissa on sekoitus usean eri maan hunajista, ei alkuperämaita tarvitse mainita lainkaan. Tästä ovat hyötyneet pelkästään hunajan väärentäjät ja onneksi asiaan on vihdoin tulossa muutos. Kesällä 2026 EU:ssa voimaan tulevan, niin sanotun aamiaisdirektiivin ansiosta hunajapurkissa on jatkossa mainittava hunajasekoitusten sisältämien alkuperämaiden prosenttiosuudet.

Valitettavasti alkuperämaan merkintämuutos ei vielä yksin riitä. Suomalaisissa ruokakaupoissa on edelleen myynnissä DNA-analyyseissa väärennetyiksi todettuja hunajatuotteita, sillä kaupat ja ruokavirasto luottavat käytössä oleviin ja virallisesti hyväksyttyihin laboratoriotesteihin. Toistaiseksi jää siis kuluttajan vastuulle tietää minkä riskin hän ottaa ostaessaan EU:sta ja EU:n ulkopuolelta tuotua hunajaa.

Väärennetyksi luultu aito hunaja

Ulkonäöstä ei voi päätellä onko hunaja aitoa vai väärennettyä. Esimerkiksi kennoston pala juoksevan hunajan seassa ei kerro vielä muusta kuin siitä, että hunajalta näyttävän tuotteen sekaan on pudotettu pala mehiläisten rakentamaa vahakennoa. Edes kennohunajana ostettu hunaja ei välttämättä ole aitoa hunajaa. Se on mahdollista väärentää syöttämällä mehiläisille sokerilientä, jonka ne pakkaavat kennoihin hunajan tapaan.

Tässä välissä on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että mehiläistensä työtä ja aitoa hunajaa arvostavat mehiläishoitajat eivät koskaan myy tällaista väärennettyä kennohunajaa! On totta, että mehiläisille syötetään heti hunajien poiskeruun jälkeen sokerilientä talviruuaksi, mutta se on pelkästään mehiläisten omaan käyttöön tarkoitettua energiaa. Keväällä mehiläishoitaja merkitsee talviruokaa sisältävät kehät, jotta ne eivät missään vaiheessa päädy linkoomoon ja sitä myöden hunajapurkkiin.

Toinen hunajan ulkonäköön liittyvä yleinen hämmennys johtuu hunajan luonnollisesta tavasta kiteytyä. Hunajan väri, maku ja lopullinen koostumus riippuu kasveista, joista mehiläiset ovat keränneet meden. Esimerkiksi horsmahunaja pysyy pitkään juoksevana ja rypsihunaja kiteytyy nopeasti. Ilman edellisen kesän pehmeän hunajan kidemallia hunaja saattaa kiteytyä karkeaksi. Silloin se näyttää sisältävän sokerikiteitä, mikä saa ihmiset luulemaan, että hunajaan on sekoitettu kidesokeria.

Hunajadirektiivin mukaan hunajaan ei saa lisätä mitään muuta kuin toista hunajaa. Jos hunajaan on lisätty mitä tahansa muuta tuotetta, siitä tulee hunajavalmiste ja tästä on kerrottava tuoteselosteessa.

Hunajan ulkonäöstä ei voi päätellä onko se aitoa vai väärennettyä. Kuluttajalla ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä käsiinsä mehiläistarhaaja tai hunajapakkaamo, jonka tuotteiden sisältöön hän uskaltaa luottaa.

Voimaisen hunajan DNA-analyysi

Kun Celvialta tuli suomalaisille mehiläistarhaajille pyyntö saada aitoja hunajanäytteitä Suomesta, lähti matkaan myös purkki Metsätuvan Voimaista hunajaa. Koska pyyntö tuli alkuvuodesta 2025, lähti DNA-testeihin kesän 2024 hunajaa. Kerätyt näytteet tarvittiin vertailunäytteiksi DNA-analyysin virallistamisprosessia varten.

Tuloksia sai odottaa kauan, mikä oli ymmärrettävää, sillä heillä oli läpikäytävänä valtava määrä näytteitä ympäri Eurooppaa. Lopulta syksyllä 2025 saatiin meidän oman hunajan aito DNA-profiili ihmeteltäväksi. Ja kyllä siinä olikin ihmettelemistä! Ei mikään ihme, että metodia pidetään mahdottomana väärentää, niin paljon erilaista tietoa yhdestä DNA-profiilista näkee.

Satokasvien lisäksi näytteestä näkee esimerkiksi sen, jos kimalainen ja mehiläinen ovat vierailleet samassa kukassa. Mehiläisten terveyden kannalta kiinnostavia tuloksia olivat viruksiin, sairauksiin ja mahdollisiin tuholaisiin liittyvät sarakkeet. Oli helpottavaa nähdä, että niiden osalta ei ollut mehiläisillä mikään hätänä.

Näyte nro 1 vuodelta 2024

Samalta tarhalta ja jopa samasta pesästä kerätyn hunajan sisältö vaihtelee vuosittain, sillä kunkin kesän sää vaikuttaa satokasvien kukintaan.

Näytteen nro 1 kasviprosentteja:

44 % Malpighiales-kasvilahko, josta 35 % pajua (Salix)

16 % Hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva kasvisuku, josta 14 % apiloita (Trifolium)

18 % Rosales-kasvilahko, josta 11 % vatukoita (Rubus)

Kyseisen satokauden kevät oli todella lämmin ja paju kukki valtoimenaan ympäriinsä. Tavanomaisena keväänä mehiläiset saavat kerättyä pajua sen verran, että ne selviävät sillä voikukan kukintaan saakka. Pajuhunaja menee siis yleensä täysin mehiläisten omaan käyttöön. Nyt sitä oli tullut pesään keväällä niin paljon, että sitä oli kennoissa runsaasti vielä syksylläkin.

Näytteet nro 2 ja 3 vuodelta 2025

Lokakuussa 2025 lähetimme kaksi kuluneen kesän hunajanäytettä testattavaksi. Tällä kertaa tulokset tulivat noin kuukaudessa.

Näytteen nro 2 kasviprosentteja:

32 % Hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva kasvisuku, josta 28 % apiloita (Trifolium)

27 % Ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimo, joista 21 % hyötykaaleja (Brassica)

21 % Rosales-kasvilahko, josta 19 % vatukoita (Rubus)

Näyte nro 2 näytti siltä mitä omalta hunajalta odotettiinkin. Apilaa, vadelmaa ja kaikkea pitkänhuiskeaa mitä niittyjen ja peltojen varsilla kukkii. Samat apilat ja vadelmat löytyi myös näytteestä nro 3, hieman eri suhteessa.

DNA-testeillä väärennöksiä vastaan

Päällimmäinen tunne aidon, mehiläisten valmistaman hunajan tulevaisuudesta on toiveikas. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää taistelussa väärennöksiä vastaan. Ilman mehiläishoitajien aktiivisuutta DNA-menetelmää tuskin olisi koskaan otettu käyttöön hunajalle. Hunajan ystävien on vaadittava aktiivisuutta niin viranomaisilta, maahantuojilta kuin ruokakaupoiltakin, jotta hunajaa ostava asiakas tietää jatkossa ostavansa aitoa, mehiläisten valmistamaa hunajaa.

Metsätuvan Voimaista, 100 % suomalaista hunajaa pääset ostamaan täältä.